Käyttöomaisuusosakkeiden verovapaata luovutusta koskevat säännökset ovat olleet voimassa jo verovuodesta 2005 alkaen. Kuitenkaan vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana ei ole muodostunut selkeää linjaa siihen, milloin kyseessä on verovapaa käyttöomaisuusosakkeiden luovutus. Luovutuksen verovapaudelle on ns. muodollisia edellytyksiä, joiden täyttyminen tai täyttymättä jääminen ovat pääosassa tapauksia selkeitä, joten ne jätetään tässä kirjoituksessa maininnan varaan. Huomattava tulkinnanvaraisuus koskee niin sanotun toiminnallisen yhteyden olemassaoloa osakkeet luovuttavan yhtiön ja luovutettavan yhtiön välillä eli käytännössä sitä, ovatko luovutettavat osakkeet luokiteltavissa luovuttavan yhtiön käyttöomaisuusosakkeiksi, vai kuuluvatko kyseiset osakkeet luovuttavan yhtiön johonkin muuhun omaisuuslajiin.
Muodolliset edellytykset verovapaudelle
Niin sanotut muodolliset edellytykset luovutuksen verovapaudelle ovat seuraavat.
- Luovutettavat osakkeet on omistettu vähintään vuoden ajan.
- Luovuttavan yhtiön omistusosuus luovutettavassa yhtiössä on vähintään 10 % tai on ollut kyseisen osuuden suuruinen enintään vuotta ennen luovutuksen tapahtumista. Jos siis osakkeiden luovutus tapahtuu useassa erässä, ja luovutuksen seurauksena omistusosuus laskee alle 10 %:n, jäljelle jääneet osakkeet on mahdollisuus luovuttaa verovapaasti vuoden kuluessa siitä, kun omistusosuus laski alle 10 %:n.
- Yhtiön, jonka osakkeet luovutetaan, toiminta ei saa olla tosiasiassa pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa. Verovapauden ulkopuolelle on siis rajattu paitsi asunto-osakeyhtiöiden ja keskinäisten kiinteistöyhtiöiden osakkeiden luovutukset, niin myös niin sanottujen ”tavallisten” kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeiden luovutukset sekä sellaisten yhtiöiden osakkeiden luovutukset, jotka välillisesti esim. oman tytäryhtiönsä kautta harjoittavat tosiasiassa pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa.
- Yhtiö, jonka osakkeet luovutetaan, on kotimainen yhtiö, emo-tytäryhtiödirektiivissä tarkoitettu yhtiö tai sellainen yhtiö, jonka asuinvaltion kanssa Suomella on voimassa yhtiön jakamaan osinkoon sovellettava verosopimus.
- Osakkeet luovuttava yhtiö ei harjoita pääomasijoitustoimintaa.
Toiminnallinen yhteys
Yhtiöiden väliselle toiminnalliselle yhteydelle ei ole olemassa selkeää määritelmää. Oikeuskirjallisuudessa (esim. Andersson – Penttilä, Elinkeinoverolain kommentaari, 2014) toiminnallisen yhteyden on nähty koostuvan kolmesta eri osatekijästä.
- Omistuksen synty
- Hallinnolliset tekijät
- Omistusaikaiset toiminnalliset tekijät
Kaikkien edellä mainittujen tekijöiden ei tarvitse olla olemassa, jotta toiminnallisen yhteyden kriteerien katsottaisiin täyttyvän.
Omistuksen syntyyn liittyvillä tekijöillä voidaan tarkoittaa esimerkiksi sitä, että osakkeet luovuttava yhtiö on ollut kohdeyhtiön perustajaosakas. Pelkästään tällä seikalla ei ainakaan verotuskäytännössä ole katsottu juurikaan olevan merkitystä. Merkitystä sen sijaan on katsottu olevan yhtiöiden yhteisellä historialla eli esimerkiksi sillä, että konsernin ydinliiketoimintaa on ensin harjoitettu emoyhtiössä, ja se sittemmin yritysrakenteen muutosten yhteydessä on siirtynyt luovutettavan yhtiön harjoittamaksi.
Verotuskäytännössä myöskään pelkästään hallinnollisilla tekijöillä eli esimerkiksi sillä, että luovuttavalla yhtiöllä on ollut edustus kohdeyhtiön hallinnossa esim. hallituksen jäsenen muodossa ei ole itsenäisenä tekijänä katsottu olevan kovin suurta merkitystä. Ennemminkin kyseessä on täydentävä tekijä toiminnallisen yhteyden olemassaoloa kokonaisuutena arvioitaessa.
Käytännössä tärkein osatekijä toiminnallisen yhteyden arvioinnissa on omistusaikaiset toiminnalliset tekijät. Toiminnallisilla tekijöillä voidaan tarkoittaa esimerkiksi keskinäisiä liiketoimia. Keskinäisen laskutuksen osalta syytä on huomata, että Verohallinnon mukaan pelkästään talous- ja hallintopalveluiden tarjoaminen emoyhtiöstä kohdeyhtiölle ei pienehkössä konsernissa yleensä loisi riittävää toiminnallista yhteyttä yhtiöiden välille. Käytännössä se, että emoyhtiö tarjoaa kohdeyhtiölle (tai päinvastoin) suoraan sen ydinliiketoimintaan liittyviä palveluita (tai tavaroita), on herkemmin katsottu toiminnallisen yhteyden olemassaolon osoittavaksi tekijäksi.
Toiminnallisen yhteyden olemassaolo ei kuitenkaan välttämättä edellytä yhtiöiden välistä laskutusta. Kohdeyhtiö voi omalla toiminnallaan myös muutoin edistää luovuttavan yhtiön liiketoimintaa esim. siten, että yhtiöillä on yhteisiä asiakkaita. Pelkkä välillinenkin liiketoiminnan edistäminen saattaa olla riittävää. On myös syytä huomata, että kohdeyhtiöllä ei välttämättä tarvitse olla toiminnallista yhteyttä juuri sen osakkeet omistavaan yhtiöön, vaan toiminnallinen yhteys voi yhtä lailla olla olemassa toiseen konserniyhtiöön.
Lopuksi
Käytännössä hyvin harvoin on kyse tilanteesta, jossa varmuudella voitaisiin sanoa, että verovapauden edellytykset täyttyvät tai että ne eivät täyty, jos siis kyse on siitä, että edellä mainittujen muodollisten kriteerien osalta asia on selvä, mutta toiminnallisen yhteyden osalta ei. Mikäli asiassa on kyse vähääkään suuremmasta intressistä veron määrän suhteen, verotuskohtelu on suositeltavaa varmistaa etukäteen. Ennakkoratkaisuhakemus asiasta voidaan tehdä myös osakekaupan toteutumisen jälkeen. Hakemus on jätettävä Verohallinnolle viimeistään sinä päivänä, kun yhtiön on jätettävä tuloveroilmoitus siltä verovuodelta, jonka aikana osakkeiden luovutus on tapahtunut. Missään nimessä ei ole suositeltavaa toimia ainakaan niin, että luovutus ilmoitetaan yhtiön veroilmoituksella verovapaana ilman, että asiaa olisi veroilmoituksella nostettu perustelujen kera erikseen esiin. Verohallinto käytännössä aina tutkii, täyttyvätkö verovapaan luovutuksen edellytykset, ja jos ratkaisu on, että eivät täyty, seurauksena on säännönmukaisesti veronkorotus.
