Väliyhteisö (CFC) on matalan verotuksen valtiossa sijaitseva yhteisö
Väliyhteisöllä tarkoitetaan yhtiötä, joka on perustettu sellaiseen valtioon, jossa on matalampi verotus kuin omistajien asuinvaltiossa. Väliyhteisöjä käytetään hyödyksi verosuunnittelussa, sillä siirtämällä omistuksia ulkomaiselle yhtiölle päästään hyötymään yhtiön asuinvaltion alhaisemmasta verokannasta. Väliyhteisöihin ohjataan usein muualta saatuja tuloja, kuten osinkoja, korkoja, rojalteja ja myyntivoittoja.
Ilman erityissäännöksiä omistajien asuinvaltiolla olisi verotusoikeus yhtiöön liittyvään tuloon vain sen jakaessa voittoa tai omistajien myydessä osuutensa. Siten omistajien asuinvaltion saamat verotulot olisivat huomattavasti pienemmät kuin mitä ne olisivat tilanteessa, jossa väliyhteisöä ei olisi ja väliyhteisön saamat tulot maksettaisiin suoraan omistajille. Tämän tilanteen korjaamiseksi useissa valtioissa, mukaan lukien Suomessa, on käytössä väliyhteisöjä koskevaa erillissääntelyä. EU-lainsäädännön myötä kaikilla EU-valtioilla on väliyhteisölainsäädäntö vuoden 2019 alusta alkaen.
Väliyhteisön tuloa on mahdollista verottaa myös yleisen veronkiertosäännöksen nojalla, mutta tällöin soveltamiskynnys on korkeampi ja edellyttää veronkiertotarkoitusta.
Väliyhteisölakia sovelletaan verokannan ollessa alle 12 prosenttia ja määräämisvallan täyttyessä
Suomen väliyhteisölain mukaan väliyhteisön tuloa voidaan verottaa omistajien tulona edellyttäen, että väliyhteisön asuinvaltiossa yhtiön saamaa tuloa verotetaan alle 12 prosentin verokannalla eli verotuksen tosiasiallinen taso on alle 60 prosenttia Suomen yhteisöveron tasosta. Lisäksi edellytetään, että Suomessa verovelvollisella on määräämisvalta kyseisessä väliyhteisössä. Määräämisvalta täyttyy, kun omistajalla on yhdessä etuyhteystahojensa kanssa vähintään 25 prosenttia ulkomaisen yhteisön äänioikeudesta, pääomasta tai tuotto-oikeudesta. Siten säännös ei tule sovellettavaksi pienten omistusten kohdalla.
Väliyhteisölaki ei sovellu yhtiön harjoittaessa taloudellista toimintaa
Keskeisin poikkeus väliyhteisölain soveltamisesta on taloudellisen toiminnan harjoittaminen. Tällainen toiminta on jätetty väliyhteisölain soveltamisen ulkopuolelle, koska tällöin liiketoimintaa ei ole ajateltu sijoitettavan tiettyyn valtioon ensisijaisesti verotuksellisten etujen saamiseksi.
Väliyhteisönä ei pidetä Euroopan talousalueelle sijoittautunutta yhtiötä, joka harjoittaa siellä tosiasiallista taloudellista toimintaa. Taloudellisena toimintana pidetään tyypillisesti liiketoimintaa, johon liittyy henkilöstö, toimitilat, kalusto sekä varoja.
Väliyhteisönä ei pidetä myöskään muualla ETA-alueen ulkopuolella asuvaa yhtiötä, kun yhtiön tulo koostuu pääosin teollisesta tuotantotoiminnasta, sitä vastaavasta toiminnasta taikka laivanvarustustoiminnasta. Poikkeuksella tarkoitetaan toimintaa, jossa kehitetään ja tuotetaan fyysisiä tai aineettomia hyödykkeitä tai palveluita markkinoilla myytäväksi. Euroopan talousalueen ulkopuolelle sijoittautuneiden yhtiöiden osalta edellytetään lisäksi, että yhtiön asuinvaltion kanssa on toimiva tietojenvaihto eikä EU ole luokitellut aluetta yhteistyöhaluttomaksi.
Väliyhteisölaki on otettava huomioon suunniteltaessa omistusrakennetta
Suunniteltaessa kansainvälisessä tilanteessa omistusrakenteiden järjestämistä on hyvä jo aikaisessa vaiheessa selvittää eri vaihtoehtojen aiheuttamat verorasitukset. Tässä selvityksessä tulee ottaa huomioon, soveltuuko Suomen tai toisen valtion väliyhteisölainsäädäntö tilanteeseen. Veroasiantuntijamme huolehtivat laaja-alaisella kansainvälisen verotuksen osaamisellaan siitä, että valinnat ovat verotuksen kannalta toteuttamiskelpoisia. Apunamme meillä ovat maailmanlaajuisen Nexia International -verkoston asiantuntijat.
