Verosopimusten tarkoituksena on kaksinkertaisen verotuksen poistaminen
Verosopimusten ensisijaisena tarkoituksena on poistaa kaksinkertainen verotus. Verosopimus jakaa verotusoikeuden tilanteessa, jossa useammalla valtiolla on verotusoikeus samaan tuloon. Harjoitettaessa kansainvälistä toimintaa, ulkomaille muutettaessa tai esimerkiksi ulkomaan tulojen tilanteessa verosopimusten säännökset tulee huomioida jo etukäteen, jotta toiminnassa huomioitaisiin veroseuraamukset ja jotta verovelvoitteista huolehdittaisiin asianmukaisesti.
Verosopimuksissa on yleensä omat määräykset muun muassa liiketulon, osingon, koron, rojaltin, luovutusvoiton, palkan ja eläkkeen verottamisesta sekä kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta. Lisäksi verosopimukset sisältävät kriteerit, joiden perusteella yksityishenkilön tai yhtiön verosopimuksen mukainen asuinpaikka ratkaistaan tilanteissa, joissa yksityishenkilön tai yhtiön katsotaan olevan verovelvollinen kahdessa valtiossa. Verosopimuksen mukaisen asuinpaikan määrittely on tärkeää, koska asuinvaltio on yleensä velvollinen poistamaan kaksinkertaisen verotuksen tilanteissa, joissa tuloa verotetaan asuinvaltion lisäksi tulon lähdevaltiossa.
Suomella on verosopimuksia noin 70 valtion kanssa
Suomella on tällä hetkellä tuloverosopimuksia noin 70 valtion kanssa. Suomen tekemät verosopimukset pohjautuvat OECD:n malliverosopimukseen. Verosopimukset ovat pääasiassa kahdenkeskisiä, mutta Pohjoismaiden kanssa on tehty yhteinen verosopimus. Verosopimusten lisäksi Suomi on sitoutunut monenväliseen yleissopimukseen, jonka tarkoituksena on estää veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoa, ja jota sovelletaan siihen sitoutuneiden valtioiden välillä.
Kaksinkertainen verotus poistetaan hyvitysmenetelmällä tai vapautusmenetelmällä
Suomi poistaa kaksinkertaisen verotuksen tekemiensä verosopimusten mukaan pääasiassa hyvitysmenetelmällä. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli verosopimuksen mukaan molemmilla valtioilla on verotusoikeus tiettyyn tuloon, Suomi verosopimuksen mukaisena asuinvaltiona hyvittää toiseen valtioon maksetun veron. Muutamassa vanhassa verosopimuksessa on vielä käytössä vapautusmenetelmä. Tällöin ollessaan verosopimuksen mukainen asuinvaltio Suomi ei voi verottaa tuloa, joka on verosopimuksen mukaisesti verotettu toisessa valtiossa.
Tietojenvaihtosopimus ja perintöverosopimus
Tuloverosopimusten lisäksi Suomi on tehnyt tietojenvaihtosopimuksia ja laajempia virka-apusopimuksia sekä yksittäisiä perintö- ja lahjaverosopimuksia. Suomi on sitoutunut virka-apua koskevaan yleissopimukseen, jossa on mukana yli 100 valtiota. Virka-apusopimuksissa sovitaan tietojenvaihdosta, verojen perinnästä ja verotarkastuksista. Lisäksi Suomella on suppeampia tietojenvaihtoa koskevia sopimuksia eri valtioiden kanssa ja ns. FATCA-sopimus Yhdysvaltojen kanssa. Tietojenvaihdosta sopimisella halutaan varmistaa, että Suomella on kattavat tiedot verotuksen toimittamista varten. Tietojenvaihtosopimusten myötä viranomaisilla on paremmat mahdollisuudet saada tietoa esimerkiksi veroparatiiseissa olevasta omaisuudesta.
Verosopimusten tulkinnassa otettava huomioon kansalliset säännökset ja OECD:n malliverosopimus
Kansainvälisissä tilanteissa huomioon otettavien säännösten määrä moninkertaistuu. Verosopimuksia tulkittaessa on selvitettävä valtioiden kansallisen lainsäädännön sisältö. Tässä käytämme apunamme Nexia-verkostomme kattavaa maailmanlaajuista asiantuntijaverkostoa. Puolestaan tulkittaessa verosopimuksia OECD:n malliverosopimuksen hallitsemisella on keskeinen merkitys. Asiantuntijoillamme on laaja-alainen kokemus kansainvälisen verotuksen monialaisista kysymyksistä. Asiantuntijamme auttavat varmistamaan, että liiketoimiesi verotus toteutuu kansainvälisissäkin tilanteissa mahdollisimman optimaalisesti ja että verovelvoitteista huolehditaan asianmukaisesti.
