Rekisteröidyt yhdistykset ja säätiöt ovat Suomen tuloverotuksessa yhteisöjä, joita verotetaan lähtökohtaisesti 20 prosentin yhteisöverokannalla. Yhdistysten ja säätiöiden toiminta on kuitenkin usein sellaista, että se palvelee yleishyödyllisiä tarkoitusperiä. Jos yhdistys tai säätiö on yleishyödyllinen, se saattaa olla saamistaan tuloista joko kokonaan tai osittain verovapaa riippuen tulojen koostumuksesta.
Yleishyödyllisyys on yhdistysten ja säätiöiden verotuksen kannalta keskeinen käsite
Yhdistysten ja säätiöiden tuloverotuksessa keskeisimmäksi kysymykseksi nousee usein, voidaanko yhdistystä tai säätiötä pitää yleishyödyllisenä. Tällä ratkaisulla on merkitystä myös muiden verolajien kannalta. Tuloverolaissa on säädetty yleishyödyllisyyden kriteerit. Yleishyödyllisenä pitäminen edellyttää, että yhdistys tai säätiö toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi, sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin eikä se tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua. Kaikkien kriteerien tulee täyttyä yhtä aikaa.
Toiminnan yleishyödyllisyyttä arvioidaan lähtökohtaisesti verovuosittain yhdistyksen tai säätiön sääntöjen ja tosiasiallisen toiminnan perusteella. Vaikka tuloverolaissa on lueteltu muutamia tyypillisiä yhteisöjä, joita voidaan pitää yleishyödyllisinä (mm. urheiluseurat ja harrastustoimintaa edistävät yhdistykset), tulee yllä mainittujen yleishyödyllisyyden kriteerien aina täyttyä myös tällaisten yhteisöjen osalta. Lisäksi myös muut kuin tuloverolaissa erikseen mainitut yhteisöt voivat olla yleishyödyllisiä edellä todettujen kriteerien täyttyessä.
Yleishyödyllisen yhdistys tai säätiö ei maksa tuloveroa samassa laajuudessa kuin muu yhteisö
Yleishyödyllinen yhdistys tai säätiö on tuloverovelvollinen ainoastaan saamastaan elinkeinotulosta sekä kunnalle tietyistä kiinteistötuloista. Tuloverolaissa on lueteltu erilaisia yhdistysten ja säätiöiden tyypillisiä varojenhankintatapoja, joita ei pidetä elinkeinotuloina. Jos yleishyödyllinen yhdistys tai säätiö saa tällaisia tai muita henkilökohtaisen tulolähteen tuloja, ne ovat sille verovapaita. Tämän lisäksi, jos yleishyödyllinen yhteisö harjoittaa yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa (ns. superyleishyödyllinen yhteisö), voi Verohallinto hakemuksesta myöntää määräajaksi huojennuksen, jonka perusteella myös edellä mainitut, tavallisesti veronalaiset tulot ovat joko osaksi tai kokonaan verovapaita.
Yleishyödyllisyyden ja tulon verovapauden arviointi on aina tapauskohtaista kokonaisharkintaa
Kuten edellä on todettu, yhdistyksen tai säätiön yleishyödyllisyysstatuksella on olennainen merkitys sen verotuksen kannalta. Sekä yleishyödyllisyyden että verovapaana varainhankintana pidettävien tulojen kriteeristö on osittain avointa ja tulkinnanvaraista, ja näistä on kertynyt erittäin laaja oikeuskäytäntö. Tulkinnanvaraisissa tilanteissa tai aiemmin yleishyödyllisenä pidetyn toiminnan muuttuessa saattaa olla järkevää hakea Verohallinnolta ennakkoratkaisua. Asiantuntijamme auttavat näiden tulkintaratkaisujen ja mahdollisten hakemusten tekemisessä.
Verovuodesta 2020 eteenpäin aiemmin noudatettu tulolähdejako poistuu tiettyjen yhteisöjen osalta. Tällä uudistuksella ei ole vaikutusta yleishyödyllisenä pidettävien yhdistysten tai säätiöiden verotukseen. Sen sijaan ei-yleishyödyllisten yhdistysten ja säätiöiden verotus toteutetaan jatkossa elinkeinoverolain mukaisesti (lukuun ottamatta maatalouden tuloa). Tällä voi olla vaikutusta muun muassa niiden saamien osinkojen verotukseen. Asiantuntijamme neuvovat myös näissä sekä kaikissa muissakin yhdistysten ja säätiöiden tuloverotukseen liittyvissä kysymyksissä.
