Verohallinto on julkaissut uuden kannanoton työnantajan maksamien kustannusten ja asettautumispalveluiden verotuksesta kansainvälisissä työskentelytilanteissa. Tässä blogissa käydään läpi tyypillisimpien ulkomaantyöskentelyyn liittyvien kustannusten ja asettautumispalveluiden verotusta.  Ulkomaan työskentelyn tilanteissa kustannusten korvaamisen verotusta koskevat kysymykset tulevat esille tilanteissa, joissa työskentelyyn ei sovellu ulkomaantyöskentelystä saadun palkan verovapautta koskeva ns. 6 kuukauden sääntö, tai palkkatulo muulla perusteella ei ole Suomessa verovapaata.

ULKOMAANTYÖSKENTELYN KUSTANNUKSET JA RELOCATION PALVELUT

Työnantajat maksavat usein työntekijöidensä ulkomaantyöskentelyyn liittyviä kustannuksia. Kyse voi olla ulko­maan­­työskentelyn alkamiseen ja päättymiseen liittyvien kustan­nusten korvaa­misesta tai ulkomaantyöskentelyn aikana syntyvistä kustannuksista, kuten esimerkiksi matkakustannuksista sekä lasten päivähoito- ja koulumaksuista.

Työnantaja voi myös järjestää työn­tekijälle ulkomaille asettau­tumista ja käytännön asioiden hoitamista helpottavia palveluja (relocation-palvelut). Näitä voivat olla esimerkiksi verotukseen liittyvien asioiden hoitaminen, pankki­tilin avaaminen sekä henkilötunnuksen hakeminen.

Työnantajan maksamien relocation-kustannusten verotuskohtelu perustuu yksityiskohtaisen sääntelyn uupuessa suurelta osin tuloverolain 29 §:n ja 61 §:n yleissäännöksiin sekä oikeus- ja verotuskäytäntöön. Jotta työnantajan maksama kustannuksen korvaus voi olla verovapaa etu jäljempänä tarkemmin kuvatuin edellytyksin, työnantajan tulee joko maksaa kulu suoraan palvelun tarjoajalle tai työntekijälle tositteita vastaan. Jos työnantaja maksaa työntekijälle esimerkiksi sovitun kiinteän korvauksen, korvaus on kokonaisuudessaan veronalaista palkkaa.

TYÖNTEKIJÄN JA TÄMÄN PERHEEN MATKAKUSTANNUKSET

Työnantaja voi korvata verovapaasti Suomesta lähtevän työntekijän ja tämän perheenjäsenten matkakustannukset ulkomailla työskentelyn alkaessa ja sen päättyessä. Merkitystä ei ole sillä, tapahtuuko työskentely ulkomailla varsinaisella työpaikalla vai erityisellä työntekemispaikalla.

Jos kyse on ulkomailta Suomeen tulevasta työntekijästä, työnantaja voi korvata verovapaasti vain työntekijän matkakustannukset erityiselle työntekemispaikalle. Erityisellä työntekemispaikalla tarkoitetaan siis laissa tarkemmin määritellyin tavoin tilapäistä työskentelypaikkaa.

Ulkomailla työskentelyn kestäessä tehtäviä lomamatkoja työnantaja ei voi korvata verovapaasti.

MUUTTOKUSTANNUKSET

Työnantaja korvaa usein ulkomaankomennuksen alkaessa ja päättyessä työntekijän ja tämän perheen muuttoon liittyviä kustannuksia. Työnantaja voi korvata verovapaasti Suomesta ulkomaille lähtevän työntekijän sekä tämän perheen muuttokustannukset. Muuttokustannuksilla tarkoitetaan välittömiä muutosta johtuneita kustannuksia. Poikkeuksena tähän on esim. työn­antajan maksama korvaus työskentelyvaltiossa sijainneen asunnon myynti­kuluista, sillä niiden katsottiin olevan tuloverolain 76 §:ssä tarkoitettuja ulkomailla työskentelyyn liittyviä verovapaita korvauksia (KVL 41/1996).

Jos kyse on ulkomailta Suomeen suuntautuvasta komennuksesta, joka on tapahtunut työnantajan aloitteesta ja intressissä, voi työnantaja korvata työntekijän muuttokustannukset verovapaasti keskusverolautakunnan ennakkoratkaisusta KVL 10/2006 ilmenevien periaatteiden mukaisesti.

Vuoden 2020 alusta veronalaiseksi tuloksi katsotaan työnantajan maksamista muuttokustannusten korvauksesta 50 prosenttia, kun muutto on tapahtunut työpaikan sijainnin vuoksi. Sääntö tulee kuitenkin sovellettavaksi vain silloin, kun muuttokustannuksia ei voida katsoa kokonaan verovapaaksi TVL 76 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla eikä kyse ole työnantajan aloitteesta ja intressissä tehdystä muutosta.

KOMENNUSMATKAVALMENNUS JA KIELIKOULUTUS

Työnantaja voi tarjota työntekijälle ulkomaantyöskentelyyn liittyvää kulttuuri-, kieli- tai muuta valmennusta, jonka tarkoituksena on valmentaa työntekijää ulkomaantyöskentelyn vaatimuksiin ja tavoitteisiin. Komennusmatkavalmennusta ja kielikoulutusta voidaankin siksi pitää työnantajan järjestämänä koulutuksena, josta ei synny veronalaista etua työntekijälle.

Jos työnantaja tarjoaa valmennusta tai koulutusta myös työntekijän perheen­jäsenille, perheen­jäsenten saama valmennus katsotaan työntekijän veron­alai­seksi eduksi, mikäli se aiheuttaa työnantajalle lisäkustannuksia.

LASTEN KOULUTUS JA PÄIVÄHOITO

Ulkomaan työskentelyn aikana työn­antajan maksamista, työntekijän lasten koulumaksuista ei synny työntekijälle veronalaista etua. Jos kyse puolestaan on Suomeen tulevan työntekijän lasten (esim. kansainvälisen koulun) koulumaksuista, kyse on työntekijän veronalaisesta edusta.

Lasten hoidosta aiheutuneet menot ovat tyypillisiä elantomenoja. Työnantaja ei voi korvata ulkomaan­työskentelyn aikana lasten päivähoitomaksuja verova­paasti. Työnantaja voi kuitenkin kustantaa työntekijälle verovapaasti tavanomaisen yksityisen palvelu­henkilöstön (esimerkiksi lastenhoitajan) silloin, kun lastenhoitajan järjestäminen on asianomaisen maan olosuhteet huomioon ottaen yleinen käytäntö.

Työnantajan maksama lastenhoito on Suomeen tulevalle työntekijälle aina veron­alainen etu. Poikkeuksena tästä on ainoastaan verovapaaksi säädetty sairaan lapsen hoitoetu.

VIISUMI, TYÖ- JA OLESKELULUPA

Asianmukaisten lupien olemassaolo on työsken­telyn edellytys ja vastuu näiden velvoitteiden noudattamisesta on usein työnanta­jalla. Työnantaja voi siksi kustantaa ulkomaankomennukselle lähtevälle tai Suomeen tulevalle työntekijälle tarvittavan viisumin sekä työ- tai oleskeluluvan verovapaasti. Työ- tai oleskeluluvan voimassaoloajan pituudella ei ole merkitystä eikä sillä, oikeuttaako työ- tai oleskelulupa työskentelemään pelkästään kyseisen työnantajan palveluksessa (KHO 2020:155).

Jos työnantaja maksaa edellä mainittuja kustannuksia myös työntekijän perheen­jäsenelle, kyse on työntekijän veronalaisesta edusta.

Viisumin ja työ- tai oleskeluluvan lisäksi työnteon edellytyksenä voi olla voimassa oleva veronumero.  Jos veronumeron hankkiminen on työnteon edellytys ja vastuu velvoitteen noudattamisesta on työnantajalla, työnantaja voi kustantaa työntekijälle veronumeron hankkimiseen liittyvän palvelun verovapaasti.

HENKILÖKOHTAISTEN ASIOIDEN HOITAMINEN

Viranomaisvelvoitteiden hoitamisen lisäksi työnantajan tarjoama relocation-palvelu saattaa sisältää myös muita työntekijän henkilökohtaisten asioiden hoitamiseen liittyviä palveluja. Verokohtelun kannalta ratkaisevaksi voi muodostua se, onko palveluja koskeva sopimus solmittu työntekijän tai työnantajan kanssa.

Tapauksessa KHO 2020:155 käsitelty relocation-paketti sisälsi asunnon etsimiseen, vuokrasopimukseen, pankki- ja vakuutusasioiden hoitoon sekä viranomaisrekisteröinteihin, sosiaaliturvaan ja veroasioihin liittyviä palveluja. KHO katsoi, että tällaisten palveluiden tarjoamisessa on kyse työn­tekijän elantokustannusten korvaamisesta, jolloin työntekijälle syntyy palve­lusta veronalainen etu.

Edellä mainitussa KHO:n päätöksessä asunnon vuokrasopimus solmittiin työntekijän ja vuokranantajan välille. Jos kyse sitä vastoin olisi työnantajan vuokraamasta asunnosta, asunnon etsintään ja vuokrasopimuksen laadintaan liittyvät kulut ovat Verohallinnon kannanoton mukaan työnantajalle kuuluvia kustannuksia, joista ei synny työntekijälle veronalaista etua.

Fiscalesin veroasiantuntijat auttavat mielellään ulkomaantyöskentelyyn kytkeytyvien kustannusten verokysymyksissä.