Väliyhteisölaissa säädetään tilanteista, joissa suomalaisen omistamaa ulkomaista yhtiötä pidetään väliyhteisönä. Väliyhteisönä pidetään ulkomaalaista yhtiötä, jossa suomalaisella on vähintään 25 %:n välitön tai välillinen omistusosuus ja jonka verotuksen taso vähintään 3/5 alhaisempi kuin suomalaisessa yhtiössä.
Väliyhteisölaki sisältää myös poikkeusäännöksen. Taloudellisen toiminnan poikkeuksen soveltuessa ulkomaista yhtiötä ei pidetä väliyhteisönä, vaikka edellä mainitut soveltamisedellytykset täyttyisivätkin. Seuraavassa käsittelen taloudellisen toiminnan poikkeusta ja sen soveltumista EU-alueelle sijoittautuneeseen ulkomaalaiseen sijoitusyhtiöön.
TALOUDELLISEN TOIMINNAN POIKKEUKSESTA
Taloudellisen toiminnan poikkeusta sovelletaan, jos ulkomaalainen yhtiö on asettautunut verotukselliseen kotipaikkaansa ja harjoittaa siellä taloudellista toimintaa.
Ulkomaalaisen yhtiön katsotaan harjoittavan taloudellista toimintaa, kun yhtiöllä on sen harjoittaman toiminnan luonne huomioon ottaen käytettävänään tarpeelliset toimitilat, kalusto ja varoja sekä riittävä henkilökunta, joka on toimivaltainen itsenäisesti harjoittamaan liiketoimintaa. Lisäksi edellytyksenä on, että yhtiön henkilökunta tekee itsenäisesti päivittäistä toimintaa koskevat päätökset.
Resurssien osalta edellytyksenä siten on toiminnan luonteen perusteella määräytyvien tarpeellisten ja riittävien resurssien käytettävissä oleminen. Millaisella sopimussuhteella resurssit on hankittu, ei pykälän sanamuodon perusteella pitäisi olla merkitystä – olennaista on, että resurssit ovat käytettävissä.
TALOUDELLISEN TOIMINNAN POIKKEUKSen SOVELTUMISESTA EU-alueelle sijoittautuneeseen sijoitusyhtiöön
Vaikka poikkeussäännöksen sanamuoto onkin verrattain selkeä, poikkeussäännöksen tulkintaa koskeva oikeustila ei ainakaan sijoitusyhtiöiden osalta ole täysin selvä. Nykyisen väliyhteisölain ajalta tiedossamme on kaksi julkaistua oikeustapausta, jotka koskevat sijoitusyhtiöitä.
Keskusverolautakunnan vuonna 2019 antama ratkaisu (KVL 2019:35) koski luxemburgilaista sijoitusyhtiötä. Ratkaisussaan keskusverolautakunta katsoi, että taloudellisen toiminnan poikkeussäännöstä ei voitu soveltaa yhtiöön, koska säännöksen edellytykset eivät kokonaisuutena arvioiden täyttyneet. Ratkaisuselosteen mukaan luxemburgilaisella yhtiöllä ei ollut toimitiloja, kalustoa tai itsenäisesti päätöksiä tekevää henkilöstöä.
Keskusverolautakunnan hiljattain antamassa ratkaisussa (KVL 2023:41) oli myös kyse luxemburgilaisesta sijoitusyhtiöstä. Yhtiöllä oli 300 miljoonan euron passiivinen ja 190 miljoonan euron aktiivinen sijoitusportfolio, vuokrattu toimitila sekä osa-aikainen työntekijä ja päätoiminen sijoitusjohtaja. Näiden tosiseikkojen valossa ei ollut yllättävää, että keskusverolautakunta katsoi taloudellisen toiminnan poikkeussäännöksen soveltuvan yhtiöön.
ARVIOINTIA
Edellä kuvat ratkaisut tarjoavat niukasti apua arvioitaessa poikkeussäännöksen soveltamista sijoitusyhtiöihin. KVL 2019:35 ratkaisusta on pääteltävissä, että vaikkei sijoitustoiminta ei juuri vaadikaan resursseja, täytyy sijoitusyhtiöllä kuitenkin olla jonkinlaiset toimitilat ja henkilökunta.
Mutta millaiset resurssit sijoitusyhtiöllä tulisi olla, jotta poikkeussäännös voisi tulla sovellettavaksi? Tätä arvioitaessa erityistä huomioita tulisi kiinnittää säännöksen ilmaisuihin ’toiminnan luonne huomioon ottaen’, ’käytettävänään’, ’tarpeelliset’ ja ’riittävä’.
Sanamuotonsa perusteella poikkeussäännöksen soveltamiskynnyksen ei sijoitusyhtiöiden osalta siten pitäisi olla erityisen korkealla.
Sijoitustoiminnan luonteeseenhan kuuluu, että se edellyttää varsin vähän toimitiloja, kalustoa tai henkilökuntaa. Laajamittainenkin sijoitustoiminta vaatii ainoastaan yhden henkilön, jolla on käytettävänään tietokone ja (pieni) työhuone.
Toivottavasti poikkeussäännöksen tulkinnasta saadaan pikaisesti lisää sijoitusyhtiöitä koskevaa oikeuskäytäntöä. Toivoa sopii myös, että tulevissa ratkaisuissa aidosti punnittaan resurssien riittävyyttä nimenomaan toiminnan luonteen näkökulmasta, kuten poikkeussäännöksen sanamuoto edellyttää. Muussa tapauksessa on vaarana, että iso joukko sijoitusyhtiöitä jää poikkeussäännöksen ulkopuolelle.
