Euroopan komissio on 11.5.2022 julkaissut direktiiviehdotuksen koskien vieraan ja oman pääoman ehtoisen rahoituksen kustannusten yritysveroverokohtelua (DEBRA – debt-equity bias reduction allowance). Ehdotus pitää sisällään säännökset oman pääoman ehtoisen rahoituksen laskennallisen kustannuksen verovähennyksestä ja korkojen verovähennyskelpoisuuden rajoittamisesta. Direktiiviehdotusta koskeva palautejakso komissiossa on päättynyt heinäkuussa 2022. Tarkoituksena on, että kun direktiivi on hyväksytty, se olisi implementoitu osaksi kansallista lainsäädäntöä siten, että säännöksen olisivat voimassa vuoden 2024 alusta lukien.
Direktiiviehdotuksen taustalla on tarkoitus kannustaa tekemään oman pääoman ehtoisia sijoituksia velkarahoituksen antamisen sijasta. Tavoitteena on tasapainottaa yritysten rahoitusrakenteita ja siten vakauttaa liiketoimintaympäristöä.
Nykytilanteessa vieraan ja oman pääoman ehtoinen rahoitus ovat pääosassa jäsenmaita, Suomi mukaan lukien, verotuksellisesti epätasa-arvoisessa asemassa, sillä korkokustannus on yleensä tietyin rajoituksin verotuksessa vähennyskelpoinen, kun taas oman pääoman kustannuksen suhteen vastaavaa verovähennysoikeutta ei ole.
Uusi sääntely koskisi kaikkia verovelvollisia yhtiöitä lukuun ottamatta ehdotuksessa määritettyjä rahoitusalan yrityksiä.
Oman pääoman ehtoisen rahoituksen verovähennys
Direktiiviehdotuksen mukainen oman pääoman ehtoisen rahoituksen verovähennys lasketaan kertomalla vähennyksen peruste ehdotuksessa määritetyllä nimelliskorolla.
Vähennyksen peruste on verovuoden lopun oman nettopääoman ja edellisen verovuoden lopun oman nettopääoman välinen erotus eli käytännössä verovuoden aikainen oman nettopääoman lisäys. Verovähennyksen voi siis tehdä ainoastaan uudesta omasta pääomasta. Verovähennys oman pääoman lisäyksestä voidaan tehdä lisäysvuotena sekä yhdeksänä sitä seuraavana vuotena. Mikäli oman pääoman lisäys, jonka perusteella on tehty verovähennys, on jonakin verovuonna negatiivinen, kyseinen oman pääoman vähennys on veronalaista kymmenen verovuoden aikana siihen määrään asti, josta aiemmin on tehty verovähennys, ellei verovelvollinen esitä näyttöä siitä, että oman pääoman vähennys johtuu verovuonna syntyneistä tappioista tai lakisääteisistä velvoitteista.
Oma pääoma on määritelty tilinpäätösdirektiivissä 2013/34/EU. Sillä tarkoitetaan maksetun oman pääoman, ylikurssirahaston, arvokorotusrahaston ja muiden rahastojen sekä edellisten tilikausien tulosten yhteenlaskettua määrää. Omalla nettopääomalla puolestaan tarkoitetaan omaa pääomaa, josta on vähennetty verovelvollisen etuyhteydessä olevien yritysten pääomaan olevan omistusyhteyden verotuksellinen arvo ja verovelvollisen omat osakkeet. Tarkoituksena on estää verovähennyksen ketjutus.
Nimelliskorko määräytyy kahden eri osatekijän, riskittömän korkokannan ja riskipreemion summana. Riskitön korkokanta on direktiivin 2009/138/EY 77 e artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosäännöksissä määritetty valuutan kymmenen vuoden riskitön korkokanta. Riskipreemio on yksi prosentti. Pienten ja keskisuurten verovelvollisten riskipreemio on korotettu 1,5 prosenttiin.
Oman pääoman ehtoisen rahoituksen verovähennys lasketaan siis seuraavalla kaavalla:
- (verovuoden lopun nettopääoma - verovuoden alun oma nettopääoma) * (riskitön korkokanta + riskipreemio)
Direktiiviehdotuksen mukainen oman pääoman kustannuksen mukainen verovähennys on kuitenkin kunakin verovuonna rajoitettu enintään 30 prosenttiin verovelvollisen EBITDA:sta. Enimmäisvähennyksen ylittävä osuus voidaan siirtää vähennettäväksi viitenä seuraavana verovuonna. Jos verovelvollisella ei jonain verovuonna ole verotettavaa tuloa, josta verovähennys voitaisiin tehdä, vähennystä voidaan siirtää eteenpäin ilman aikarajoitusta.
Oman pääoman ehtoisen rahoituksen verovähennystä koskeva veronkierron estäminen
Direktiiviehdotus sisältää myös veronkierron vastaisen säännöksen, joka koskee oman pääoman ehtoisen rahoituksen verovähennystä.
Vähennyksen perusteesta eli verovuoden aikaisesta oman nettopääoman lisäyksestä jätetään ensinnäkin pois sellaiset oman pääoman lisäykset, jotka ovat peräisin konsernin sisäisistä lainoista, omistusyhteyksien konsernin sisäisistä siirroista tai olemassa olevasta liiketoiminnasta ja tietyin edellytyksin käteissuorituksista. Tarkoituksena on estää monenkertainen oman pääoman ehtoisen rahoituksen verovähennys. Rajoitusta ei kuitenkaan sovelleta, jos verovelvollinen kykenee näyttämään, että liiketoimi on toteutettu pätevistä kaupallisista syistä eikä johda siihen, että vähennys tehtäisiin kahteen kertaan.
Toiseksi, sellaisten oman pääoman lisäysten, jotka ovat aiheutuneet luontoissuorituksista tai omaisuuseriin tehdyistä sijoituksista, huomioon ottamiselle on tarkoitus asettaa erityisehtoja. Säännöksen tarkoitus on estää omaisuuserien yliarvostus tai ylellisyystavaroiden hankkiminen vähennyksen perusteen korottamiseksi.
Kolmanneksi, jos oman pääoman lisäys on seurausta konsernin uudelleenjärjestelystä, lisäys otetaan huomioon vain siinä määrin, kuin se ei johda siihen, että konsernissa jo ennen uudelleenjärjestelyä ollut pääoma muutetaan uudeksi pääomaksi. Tarkoituksena on estää tilanne, jossa vanha pääoma pyrittäisiin luokittelemaan uudeksi pääomaksi, jonka korotus katsottaisiin vähennyskelpoiseksi.
Korkovähennysoikeuden rajoitus
Toinen puoli direktiiviehdotuksen mukaisessa pyrkimyksessä tasavertaistaa oman pääoman ja vieraan pääoman kustannuksen verokohtelua on se, että direktiiviehdotuksessa edelleen kiristetään mahdollisuutta korkojen vähentämiseen yritysverotuksessa. Koron vähennysoikeuden rajoittamisesta on säädetty veronkiertodirektiivissä (ATAD). Kyseinen säännös on Suomessa implementoitu säätämällä korkovähennyksen rajoituksista EVL 18 a §:ssä.
Direktiiviehdotuksen mukaan verovelvollisella olisi oikeus vähentää kahdesta seuraavasta määrästä pienempi.
- 85 % ylimenevistä vieraan pääoman menoista (maksetut korot – saadut korot; ylimenevät vieraan pääoman menot on määritelty veronkiertodirektiivin 2 artiklan 2 alakohdassa)
- Veronkiertodirektiivin 4 artiklan nojalla laskettava vähennyskelpoinen määrä
Verovelvollisella olisi oikeus siirtää vähentämättä jäävä näiden kahden määrän välinen erotus eteenpäin myöhemmin vähennettäväksi.
Lopuksi
Jäämme seuraamaan, miten direktiiviehdotus mahdollisesti vielä tulee muuttumaan, ja miten se tullaan implementoimaan omaan kansalliseen lainsäädäntöömme. Huomionarvoista on, että ainakin vielä direktiiviehdotusvaiheessa tarkoitus on, että direktiivi tulisi koskemaan kaikkia yhtiöverovelvollisia pois lukien erikseen määritellyt rahoitusalan yritykset.
