Perintöverotusta ja lahjaverotusta koskevat säännökset mahdollistavat perheen sisäiseen tai sukupolvien väliseen varallisuuden siirron suunnitteluun hyvin yksinkertaisia keinoja. Tässä katsauksessa tuomme esiin muutamia esimerkkejä.
Lahjoitus useammassa vaiheessa
Perintöveron ja lahjaveron määrä määräytyy lahjan tai perinnön käyvän arvon perusteella progressiivisen asteikon mukaisesti. Arvoltaan pienemmästä lahjasta tai perinnöstä maksetaan pienemmän veroprosentin mukaista veroa kuin isommasta lahjasta tai perinnöstä. Tästä näkökulmasta lahjoituksia kannattaisi tehdä pienemmissä erissä ja vaiheittain.
Kolmen vuoden sisällä annetut saman antajan ja saajan väliset lahjat lasketaan yhteen, joten eri lahjoitusten väliin tulee jättää yli kolmen vuoden pituinen aika. Myös perintöverotuksessa huomioidaan kolmen vuoden sisällä ennen kuolemaa annetut lahjat, jos lahja on annettu henkilölle, joka saa myös perintöä.
Verovapaat osuudet ja hajauttaminen
Lahja on lahjaverosta vapaa, jos lahjan arvo on alle 5.000 euroa (huomioiden edellisessä kappaleessa kerrotuin tavoin kolmen vuoden sisällä annetut lahjat). Verovapaita lahjoja voidaan antaa siten, että esimerkiksi kumpikin vanhempi antaa erikseen lahjan kaikille lapsilleen, lastenlapsilleen, näiden puolisoille jne. Jos lähisukulaisia tai muutoin läheisiä henkilöitä on paljon, verovapailla lahjoituksillakin voi kertyä huomattava summa.
Perintö on perintöverotuksesta vapaa, jos sen määrä on alle 20.000 euroa/perinnönsaaja. Verovapaan perinnön saajia voidaan määritellä testamentilla. Mikäli perinnönjättäjällä on läheisiä henkilöitä, jotka eivät peri muuta varallisuutta, heille voi testamentilla määrätä alle 20.000 euron arvoisia (eli verovapaita) osuuksia joko käteistä rahaa tai muuta varallisuutta.
Eräät lahjat ovat säädetty kokonaan verovapaiksi. Näitä ovat esimerkiksi alle 4.000 euron suuruisen tavanomaisen koti-irtaimiston lahjoitukset. Esimerkiksi lapselle tai muulle henkilölle voidaan verovapaasti hankkia mattoja, huonekaluja ym. omaisuutta. Jos yksittäisen koti-irtaimistolahjan arvo ylittää 4.000 euroa, se otetaan huomioon, kun lasketaan kolmen vuoden aikana annettujen lahjojen määrää.
Verovapaita ovat myös lahjat, jotka on käytetty lahjansaajan kasvatusta, koulutusta tai elatusta varten. On huomattava, että verovapaiksi säädettyjä lahjoituksia ei voida antaa rahana tai muussa sellaisessa muodossa, että lahjansaaja voisi käyttää sen muuhun kuin verovapaaseen tarkoitukseen. Lahjanantaja voi siten maksaa verovapaasti vuokran, opintojen lukukausimaksuja tms. kuluja, mutta ei voi antaa lahjansaajalle rahaa niiden maksamiseen.
Hallinta- ja tuotto-oikeuden pidättäminen
Lahjoitettavaan tai testamentilla määrättävään omaisuuteen voidaan haluttaessa pidättää itselle tai määrätä toiselle henkilölle hallinta- ja tuotto-oikeus. Hallinta- ja tuotto-oikeuden pidättäminen voi olla toimiva järjestely esimerkiksi tilanteessa, jossa suvun omistuksessa jatkossakin säilytettäväksi suunniteltu kesäpaikka lahjoitetaan tai testamentataan lapsille tai suoraan sukupolven yli lastenlapsille.
Hallinta- ja tuotto-oikeuden arvo pienentää lahjan tai testamenttisaannon arvoa ja siitä menevän veron määrää. Hallinta- ja tuotto-oikeuden arvo lasketaan omaisuudesta saatavan tuoton (tai laskennallisen tuoton) ja oikeudenhaltijan ikäkertoimen perusteella. Oikeuden arvo on sitä suurempi, mitä nuorempi hallinta- ja tuotto-oikeuden haltija on joko lahjan antohetkellä tai testamentin tekijän kuolinhetkellä.
Perinnöstä tai testamentista luopuminen
Perinnönsaaja voi luopua perinnöstä. Luopumisen tulee tapahtua menettelyllisesti oikein, jotta luopuminen on verotuksellisesti edullinen. Luopumisen tulee tapahtua muun muassa ennen kuin perintöön on ryhdytty ja ehdoitta, jolloin perintö menee suoraan luopujan perillisille. Tällöin luopuja ei maksa veroa, vaan luopujan perilliset maksavat perintöveron. Varallisuus siis siirtyy suoraan vähintään yhden sukupolven yli ja myös perintövero jää tältä osin maksamatta. Mikäli perillinen luopuisi perinnöstä väärin, eli esimerkiksi ottamalla vain osan perinnöstä vastaan, perillinen maksaisi perintöveron koko perinnöstä. Luopujan perilliset maksaisivat lisäksi lahjaveroa siltä osin kuin he saavat varallisuutta luopumisen seurauksena.
Testamentista luopumisen vaikutus tulee tarkastella testamentin sisällön perusteella. Testamentilla määrätty omaisuus voi mennä joko testamentin saajan omille perillisille tai muulle henkilölle. Testamenttiin voidaan sisällyttää määräyksiä myös mahdollisuudesta osittaiseen luopumiseen tai muita vaihtoehtoisia toimintatapoja sisältäviä määräyksiä, jolloin ratkaisuja olisi mahdollista tehdä huomioiden myös erilaisista vaihtoehdoista aiheutuvien perintöverojen määrä.
Suunnittelu kannattaa
Elinaikana tehdyillä lahjoituksilla tai kuoleman varalle laaditulla testamentilla voidaan siis hyvin merkittävästikin vaikuttaa varallisuuden siirtymiseen ja niistä aiheutuvien verojen määrään. Vaihtoehtoisia menettelytapoja on lukuisa määrä, joten jokaisessa tapauksessa tarkoituksenmukaisimmat keinot olisi hyvä kartoittaa yhdessä asiantuntijan kanssa. Vaikka toimenpiteitä toteutettaisiin jo elinaikana vain osittain, lahjanantaja voi huolehtia perillistensä yhdenvertaisesta kohtelusta joko määräämällä lahjoituksen ennakkoperinnöksi tai laatimalla lahjoitusten rinnalle testamentin (Ennakkoperintö vai Lahja - Niina Tuovinen - 1.4.2020)
Testamentti on hyvin hyödyllinen asiakirja. Kuten edellä on todettu, testamentti voi mahdollistaa vielä kuolintapauksen jälkeenkin vaihtoehtoisia menettelytapoja varallisuuden vastaanottamisen suhteen, jos se on huolellisesti laadittu. Testamentti voi olla tarkoituksenmukaista laatia siitäkin näkökulmasta, että testamentilla perinnönjättäjä voi vaikuttaa omaisuuteen kohdistuviin oikeuksiin. Testamentilla voidaan esimerkiksi huolehtia jälkeen jäävän lesken oikeuksista tai poissulkea perillisen aviopuolison avio-oikeus perittyyn omaisuuteen.
Varallisuutta ei siis tarvitse olla paljon, jotta henkilöllä olisi syytä laatia testamentti. Hyvin usealla henkilöllä olisi todennäköisesti hyvä syy testamentin laatimiseen, jos asioita ryhdytään miettimään. Samalla olisi hyvä tarkistaa muidenkin asiakirjojen, kuten avioehtosopimuksen tai edunvalvontavaltakirjan, ajantasaisuus.
